elo 16
Veikko Rintala

Viiksimon Ahmat ja Karhut

Edellinen retki karhuja kuvaamaan Eijan kanssa oli Kuusamon Kuntilammelle. Nyt suuntasimme hiukan etelämmäksi, Kuhmoon ja siellä Kuhmon Boreal Wildlife Centeriin, Viiksimoon. Paikka on lähellä itärajaa ja tiestö hyvää hiekkatietä. Kaikki katselupaikat ovat rajavyöhykkeellä. Etäisyyttä ensimmäiseltä katselupaikaltamme, suolta, rajalle oli matkaa vain n 2 km. Rajavyöhykkeellä liikkuminen vaati aina luvan, mikä tarkoittaa mm sitä katselupaikkojen ylläpitäjille, että kaikki kävijät on rekisteröitävä ja henkilötiedot on ilmoitettava rajaviranomaisille. Tästä on myös se etu järjestäjille että katselupaikoille ei tule ulkopuolisia ja esim. metsästystä voidaan valvoa tarkemmin.

Suo
image-5406

Suo

Karhut tulevat pääasiassa Venäjän puolelta ja siellä olevilta suurilta suojelualueilta. Siellä useimmat myös tiettävästi talvehtivat.

Viiksimon palvelut ovat hyvät. Majoitus ja ruokailu on järjestetty osana katselupakettia. Poiketen Kuntilammen ”katselumallista” Viiksimossa ei järjestetä iltakatselua, koko yö on ainoa vaihtoehto, ainakin tällä hetkellä. Paikkaa voi suositella kaikille, koska katselijat/kuvaajat kuljetetaan autolla hyvin lähelle katselupaikkoja ja käveltävää autolta kojuille on vain joitain satoja metrejä. Kojuilta on myös nouto, toisin kun Kuntilammelta. Katselukojujen varustelu vaihtelee. Suolla olevassa suuremmassa kojussa on laverit lepäämistä varten ja myös kuivakäymälä. Pienemmissä kojuissa varustus on vaatimattomampi, mutta kuvausolosuhteet paremmat. Kiinnitykset kameroille ovat erinomaiset, tukevat, ja kuvauspaikkoja on kojuissa useaan suuntaan, yleensä kolmeen suuntaan.

Tukikohta
image-5407

Tukikohta

Aloitimme ensimmäisen yömme kojussa suolta. Saimme käyttöömme kahden hengen kojun, johon majoituimme jännittyneinä siitä, mitä tuleman pitää. Paikalla olimme n klo 18.30. Ensimmäiset tunnit menivät laitteiden kasaamiseen ja yöllä tarvittavien tavaroiden esiin ottamiseen. Emmehän halunneet kolistella silloin, kun olisi eläimiä lähellä. Siinä tuli harjoiteltua korppeja ja lokkeja kuvatessa erilaisia rajauksia, aukkoja ja herkkyyksiä. Päädyin kuitenkin aika varman päälle käyttämään toisessa kamerassa 24-70 mm lasia ja kuvata aukolla f/9, herkkyytenä ASA 800. Toiseen kameraan, siihen uudempaan, jota en niin hyvin vielä kohinan keston osalta tuntenut, valitsin lasiksi 100-400 mm jossa käytin myös 1,4 x jatketta ja valitsin herkkyydeksi samat ASA 800. Aukko oli koko ajan ”täysillä”, eli f/5,6-f/8.0. Kokeilin myös pimeämmällä ASA 1000 ja jopa ASA 1600. Printatuissa kuvissa ei kohina häiritse suuremmallakaan herkkyydellä. Pimeässä ongelmaksi tuli yleensä valotusaika, niin ja kuvaajan taito. Suurimmillaan valotusaika oli 1/4 sec, joka ei enää antanut toivottua kuvan laatua enkä halunnut nostaa enää herkkyyttä kun sen nostamisen vaikutuksesta ei ollut kokemusta. Kuvaamiset muuttui katseluksi…

Ahma
image-5408

Ahma

Ensimmäisenä ”näyttämölle” tuli Ahma. Kello oli silloin 21.04. Se tuli hiljaa, yllätti meidät täysin. Näin sen sattumalta, kun katselin korppeja ja lokkeja sen kulkiessa aivan meidän kojun päädyn editse. Onneksi kaikki oli valmiina kuvaamista varten ja siitä sitten alkoi kuvaussessio joka kesti klo 03.31:een kun viimeinen karhu poistui paikalta.

Ahma
image-5409

Ahma

Karhuja oli ainakin kolme, joista mieleenpainuvin oli Pandaksi nimetty suuri uros, joka oli paikan ”kunkku”. Pandan painoksi oli arvioitu n 300 kg. Siis aika suuri karhuksi. Nimensä se oli saanut vaaleasta kuviosta, joka oli sen kaulan ja niskan alueella. Panda osoitti muille karhuille, kuka täällä määrää ja muut odottivat kiltisti ruokailuvuoroaan. Siinä sai sitten lokit ja korpitkin odottaa vuoroaan. Suolla kävi ainakin kolme muuta karhua, ahman lisäksi. Aika meni kun siivillä ja kuvia kertyi mukavasti. Aikaa jäi katselulle ja ihmettelyllekin. On se oikea luonto ihmeellinen kokemus kaikessa karuudessaan. Siellä ISO määrää ja muut vikisee, tai sitten voi yrittää olla viekas, tai voimakas….

Silmää alkoi luomi painaa ja taisi siinä tulla pienet torkutkin otettua katselun ja kuvaamisen lomassa. Olihan takana jonkinmoinen ajomatka edellisestä pysähdyksestä…..

Panda
image-5410

Panda

Tämän kuvausajan väliin mahtui kuitenkin mieleen painuva kokemus, kun alkoi jo silmää pahasti painaa ja taisi pikku torkkukin olla ”päällä”. Havahduin siihen, että joku liikkuu raskaasti ihan meidän kojun lähellä. Hetken kuunneltuani totesin, että joku suurempi se on kun kävelystä kuuluu niin selvät äänet. Meitä ei pitänyt oppaan vielä tulla hakemaan! Katselin kojun yläreunan ikkunoista, mutta mitään en nähnyt, ääni kuului entistä lähempää. Lopulta otin varovasti kameran pois kuvausaukosta ja siinä se oli, karhu tassutteli reilun metrin päästä kojun ohi suolle. Unet kyllä kaikkosi silmistä aika nopeasti. Kamera takaisin aukkoon ja ”töihin”. Oppaamme kertoi meille kojulle tullessamme, että hän on laittanut jokusen ”makoisan” kalanpään tuohon pensaan juurelle, aivan kojun eteen, jos vaikka ahma tai karhu löytäisivät makupalat. Sinnehän se karhu säntäsi ja sain lähikuvan siitä kaiken jännityksen jälkeen. Samalla paikalla kävi ahma, joka kantoi kahdelle poikaselleen ruokaa johonkin siihen lähelle. Ahmasta en sellaista kuvaa saanut, kun osasi olla sen pensaan takana piilossa. Ahmasta sain kyllä kuvia ennen sitä, ja seuraavana iltana metsäkojulla ollessamme.

Panda
image-5411

Panda

Aamu alkoi sarastaa ja pienten torkkujen jälkeen aloimme jo odotella opasta meitä noutamaan. Kojusta ei saanut poistua omin päin. Korppeja, variksia ja lokkeja kuvatessa ”yö katselu” päättyi ja oppaamme tuli noutamaan meidät sovitusti aamiaiselle, joka tarjoiltiin tukikohdassamme, entisessä rajavartioston tukikohdassa. Aamiainen puuroineen maistui ja sen jälkeen nopeat kuulumiset muilta. Kaikilla tuntui olleen jännittävä ja antoisa kuvaus yö. Sitten nukkumaan.

Panda ja kaveri
image-5412

Panda ja kaveri

Seuraavaksi yöksi oli paikaksi valikoitunut metsä. Sinne kojulle lähdimme taas autoilla kuudelta illalla, kuten edelliseenkin katselupaikkaan. Metsäpaikkaan tuli lisäksemme kolme muuta henkilöä. Alkoi taas kuvauskaluston sijoittelu ja tarvikkeiden esillepano yötä varten. Nyt oli ”kojuna” vanha asuntovaunu joka oli ”maalaamalla maastoutettu” tarkoitukseen sopivaksi. Kuvaus oli mahdollista vain kahteen suuntaan. Tämä tietenkin helpotti kameroiden sijoittelua, mutta vaikeutti kuvaamista tiettyyn suuntaan. Kameroiden kiinnitysjalustat olivat samaa hyvää tasoa, kun edellisessäkin kojussa. Joten sekin homma oli kunnossa. Kameroiden asetukset pidettiin melko samoina. Sitten vaan illan ”pääesiintyjiä” odottamaan.

Närhet
image-5413

Närhet

Odotuksen teki mukavammaksi närhiperhe, jossa oli emon lisäksi neljä poikasta. Niille näytti kelpaavan koiranruoka vähintäänkin yhtä hyvin, kuin karhuille ja ahmoille. Taisi siinä tulla itsellekin nälkä ja mukaamme saadut eväät (kuuluu hintaan) piti aloittaa ennen kuvaamista, kun kerran muutkin söi….

Trouble maker
image-5414

Trouble maker

Ensimmäinen, ja ainoa karhu tuli klo 20.22. Suuri ruskea karhu, joka näytti olleen tappeluksissa useasti. Silmän vieressä oli pahan näköinen arpi ja luomi roikkui jotenkin silmän päällä. Muitakin vammoja oli matkalla saatu. Karhun kyljestä roikkui suuri verestävä palkeenkieli. Tapeltu oli! Saimme sitten myöhemmin oppaalta kuulla, että kyseinen karhu oli nimetty ”Trouble makeriksi”, siis riidan haastajaksi. Tämä siksi, että karhu ei tullut oikein kenenkään muun karhun kanssa juttuun. Riita syntyi kaikkien kanssa. Siitä nimi.

Trouble maker
image-5415

Trouble maker

Trouble maker viihtyi hyvän aikaa kansaamme ja tallusteli lähellä ja kauempana kojustamme. Ilta oli kuitenkin auringonlaskun jälkeen muuttumassa pimeän pilviseksi ja kuvaaminen ”hyvillä nopeuksilla” ei oikein enää ollut mahdollista, kaikista ”säädöistä” huolimatta. Sadettakin taisi hiukan tulla ja pimeää oli! Katselimme karhun touhuja ja nautimme näkemästämme. On se vaan niin hieno eläin!

Yön ahma
image-5416

Yön ahma

Myöhemmin illalla klo 23.59 saapui ahma. Sillä näytti olevan erityinen kiire, koska oli liikkeellä herkeämättä joitain pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Kuvia piti yrittää ottaa, vaikka tiesin kyllä että ei niistä taida mitään tulla, mutta tulihan kokeiltua. Valotusajat olivat 1/10-1/4 sek, joten lopputulos kuvien terävyydestä oli etukäteen arvattavissa. No, tulihan sitä sitten otettua niitä ”haamukuvia”. Kuvat on vielä tallella, mutta ei ne taida kauaa enää olla kovalevyllä tilaa viemässä…. Viimeinen havainto ahmasta oli n. klo 00.09, jonka jälkeen ei enää eläimiä nähty. Pimeääkin oli kun ”yhdessä paikassa”. Siinä sitten loppuaika tuli oltua ”hämärän rajamailla” kääriytyneenä kaikkiin vaatteisiin mitä oli matkassa. Lämpötila oli laskenut alle +10C. Mitään havaintoa eläimistä ei enää saatu, ja taisi siinä ”nukkumattikin” olla paikalla.

Trouble maker
image-5417

Trouble maker

Aamu koitti jälleen ja kamat oli kasattava, sitten oli pian aamiaiselle menon aika. Opas tuli sovitusti ja parin sadan metrin kävelyn jälkeen hyppäsimme autoon ja ajoimme takaisin tukikohtaan. Puurot ja kahvit oli valmiina ja pienten aamurupatteluiden jälkeen suihkuun ja nukkumaan. Huone oli käytössämme klo 14.00 asti joten nukkumiseen ja pakkaamiseen jäi hyvin aikaa. Kellot soi, ja enemmän ja vähemmän pirteinä nousimme ja valmistauduimme kiittämään oppaita ja suuntasimme automme keulan kotia kohti.

Yön Ahma
image-5418

Yön Ahma

Kokemuksena retki oli antoisa ja päätimmekin että ensi kesänä uudelleen karhuja kuvaamaan ja katselemaan. Olisimme toivoneet näkevämme pieniä karhunpentuja temmeltämässä, mutta se jäänee ensi kertaan. Saimme kuitenkin nähdä ahmat ja jännittää nähtäisiinkö susia. Sudetkin jäävät seuraavaan kertaan. Kuvia tuli otettua reilut 1000 kpl, joista osa on valitettavasti laadultaan sellaisia, että ne kelpaavat vain muistikuviksi. Niitäkin on sitten joskus mukava katsella ja muistella.

Viiksimo 2016_1920 px K2A3075-2386
image-5419

Tällaista retkeä voin kyllä suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneita kokemaan suurten, ja vähän pienempienkin villieläinten kuvaamisesta, ja näkemisestä, niiden oikeassa ympäristössä. Toki karhuja ja ahmoja voi kuvata Korkeasaaressakin, mutta se on sitten ihan toisenlainen kokemus……

Kustannuksiltaan tällainen retki on mielestämme kohtuullinen. Kokonaiskustannus kaikkinensa jäänee alle tonnin.

Kuvausterveisin Veikko J. Rintala.

 

Veikko Rintala
Lisää Tekijästä:


Anteeksi, kommentti lomake on suljettu tällä hetkellä.